helppotöinen

Finnish

Etymology

helppo (“easy”) +‎ työ (“work”) +‎ -inen (“-ous”)

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈhelpːoˌtøi̯nen/, [ˈhe̞lpːo̞ˌt̪ø̞i̯ne̞n]
  • Rhymes: -øinen
  • Syllabification(key): help‧po‧töi‧nen

Adjective

helppotöinen (comparative helppotöisempi or helpompitöinen, superlative helppotöisin)

  1. easy, that requires little skill or effort
    Tehtäväni yhdistyksen puheenjohtajana on helppotöinen.
    My position as chairman of the association doesn't require much work.

Declension
Inflection of helppotöinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
nominative helppotöinen helppotöiset
genitive helppotöisen helppotöisten
helppotöisien
partitive helppotöistä helppotöisiä
illative helppotöiseen helppotöisiin
singular plural
nominative helppotöinen helppotöiset
accusative nom. helppotöinen helppotöiset
gen. helppotöisen
genitive helppotöisen helppotöisten
helppotöisien
partitive helppotöistä helppotöisiä
inessive helppotöisessä helppotöisissä
elative helppotöisestä helppotöisistä
illative helppotöiseen helppotöisiin
adessive helppotöisellä helppotöisillä
ablative helppotöiseltä helppotöisiltä
allative helppotöiselle helppotöisille
essive helppotöisenä helppotöisinä
translative helppotöiseksi helppotöisiksi
abessive helppotöisettä helppotöisittä
instructive — helppotöisin
comitative — helppotöisine
Possessive forms of helppotöinen (Kotus type 38/nainen, no gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative helppotöiseni helppotöiseni
accusative nom. helppotöiseni helppotöiseni
gen. helppotöiseni
genitive helppotöiseni helppotöisteni
helppotöisieni
partitive helppotöistäni helppotöisiäni
inessive helppotöisessäni helppotöisissäni
elative helppotöisestäni helppotöisistäni
illative helppotöiseeni helppotöisiini
adessive helppotöiselläni helppotöisilläni
ablative helppotöiseltäni helppotöisiltäni
allative helppotöiselleni helppotöisilleni
essive helppotöisenäni helppotöisinäni
translative helppotöisekseni helppotöisikseni
abessive helppotöisettäni helppotöisittäni
instructive — —
comitative — helppotöisineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative helppotöisesi helppotöisesi
accusative nom. helppotöisesi helppotöisesi
gen. helppotöisesi
genitive helppotöisesi helppotöistesi
helppotöisiesi
partitive helppotöistäsi helppotöisiäsi
inessive helppotöisessäsi helppotöisissäsi
elative helppotöisestäsi helppotöisistäsi
illative helppotöiseesi helppotöisiisi
adessive helppotöiselläsi helppotöisilläsi
ablative helppotöiseltäsi helppotöisiltäsi
allative helppotöisellesi helppotöisillesi
essive helppotöisenäsi helppotöisinäsi
translative helppotöiseksesi helppotöisiksesi
abessive helppotöisettäsi helppotöisittäsi
instructive — —
comitative — helppotöisinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative helppotöisemme helppotöisemme
accusative nom. helppotöisemme helppotöisemme
gen. helppotöisemme
genitive helppotöisemme helppotöistemme
helppotöisiemme
partitive helppotöistämme helppotöisiämme
inessive helppotöisessämme helppotöisissämme
elative helppotöisestämme helppotöisistämme
illative helppotöiseemme helppotöisiimme
adessive helppotöisellämme helppotöisillämme
ablative helppotöiseltämme helppotöisiltämme
allative helppotöisellemme helppotöisillemme
essive helppotöisenämme helppotöisinämme
translative helppotöiseksemme helppotöisiksemme
abessive helppotöisettämme helppotöisittämme
instructive — —
comitative — helppotöisinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative helppotöisenne helppotöisenne
accusative nom. helppotöisenne helppotöisenne
gen. helppotöisenne
genitive helppotöisenne helppotöistenne
helppotöisienne
partitive helppotöistänne helppotöisiänne
inessive helppotöisessänne helppotöisissänne
elative helppotöisestänne helppotöisistänne
illative helppotöiseenne helppotöisiinne
adessive helppotöisellänne helppotöisillänne
ablative helppotöiseltänne helppotöisiltänne
allative helppotöisellenne helppotöisillenne
essive helppotöisenänne helppotöisinänne
translative helppotöiseksenne helppotöisiksenne
abessive helppotöisettänne helppotöisittänne
instructive — —
comitative — helppotöisinenne
third-person possessor
singular plural
nominative helppotöisensä helppotöisensä
accusative nom. helppotöisensä helppotöisensä
gen. helppotöisensä
genitive helppotöisensä helppotöistensä
helppotöisiensä
partitive helppotöistään
helppotöistänsä		 helppotöisiään
helppotöisiänsä
inessive helppotöisessään
helppotöisessänsä		 helppotöisissään
helppotöisissänsä
elative helppotöisestään
helppotöisestänsä		 helppotöisistään
helppotöisistänsä
illative helppotöiseensä helppotöisiinsä
adessive helppotöisellään
helppotöisellänsä		 helppotöisillään
helppotöisillänsä
ablative helppotöiseltään
helppotöiseltänsä		 helppotöisiltään
helppotöisiltänsä
allative helppotöiselleen
helppotöisellensä		 helppotöisilleen
helppotöisillensä
essive helppotöisenään
helppotöisenänsä		 helppotöisinään
helppotöisinänsä
translative helppotöisekseen
helppotöiseksensä		 helppotöisikseen
helppotöisiksensä
abessive helppotöisettään
helppotöisettänsä		 helppotöisittään
helppotöisittänsä
instructive — —
comitative — helppotöisineen
helppotöisinensä

Derived terms

Further reading
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.