infinitiivi

Internationalism (see English infinitive), ultimately from Late Latin īnfīnītīvus.

• IPA^(key): /ˈinfinitiːʋi/, [ˈiɱfiniˌt̪iːʋi]
• Rhymes: -iːʋi
• Syllabification^(key): in‧fi‧ni‧tii‧vi

infinitiivi

1. (grammar) infinitive (uninflected form of a verb)
2. (grammar) verbal noun, infinitive (verbal noun)

   Suomen kielessä on viisi infinitiiviä: (1.) tehdä/tehdäkseen, (2.) tehdessä/tehden/tehtäessä, (3.) tekemässä/tekemästä/tekemään/tekemällä/tekemättä/tekemän/tehtämän, (4.) tekeminen ja (5.) tekemäisillään.

   The Finnish language has five infinitives: (1st) to do/in order to do, (2nd) when doing (active)/by doing/when doing (passive), (3rd) doing (gerund)/(from) doing/(to) doing/by (means of) doing/without doing/having to do, (4th) doing (activity) and (5th) about to do.

There are five infinitives in Finnish. The first is similar to English infinitive. The other four are used to form structures equivalent to English verbal nouns.

• nimitapa (dated)

• “infinitiivi”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish]‎ (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2023-07-02