korkkaamaton

Finnish

Etymology

korkata +‎ -maton

Pronunciation
  • IPA(key): /ˈkorkːɑːmɑton/, [ˈko̞rkːɑ̝ːˌmɑ̝t̪o̞n]
  • Rhymes: -ɑton
  • Syllabification(key): kork‧kaa‧ma‧ton

Adjective

korkkaamaton

  1. that has not been uncorked
  2. (figuratively, colloquial) virgin, that has not had sex

Declension
Inflection of korkkaamaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
nominative korkkaamaton korkkaamattomat
genitive korkkaamattoman korkkaamattomien
partitive korkkaamatonta korkkaamattomia
illative korkkaamattomaan korkkaamattomiin
singular plural
nominative korkkaamaton korkkaamattomat
accusative nom. korkkaamaton korkkaamattomat
gen. korkkaamattoman
genitive korkkaamattoman korkkaamattomien
korkkaamatontenrare
partitive korkkaamatonta korkkaamattomia
inessive korkkaamattomassa korkkaamattomissa
elative korkkaamattomasta korkkaamattomista
illative korkkaamattomaan korkkaamattomiin
adessive korkkaamattomalla korkkaamattomilla
ablative korkkaamattomalta korkkaamattomilta
allative korkkaamattomalle korkkaamattomille
essive korkkaamattomana korkkaamattomina
translative korkkaamattomaksi korkkaamattomiksi
abessive korkkaamattomatta korkkaamattomitta
instructive — korkkaamattomin
comitative — korkkaamattomine
Possessive forms of korkkaamaton (Kotus type 34*C/onneton, tt-t gradation)
Rare. Only used with substantive adjectives.
first-person singular possessor
singular plural
nominative korkkaamattomani korkkaamattomani
accusative nom. korkkaamattomani korkkaamattomani
gen. korkkaamattomani
genitive korkkaamattomani korkkaamattomieni
korkkaamatontenirare
partitive korkkaamatontani korkkaamattomiani
inessive korkkaamattomassani korkkaamattomissani
elative korkkaamattomastani korkkaamattomistani
illative korkkaamattomaani korkkaamattomiini
adessive korkkaamattomallani korkkaamattomillani
ablative korkkaamattomaltani korkkaamattomiltani
allative korkkaamattomalleni korkkaamattomilleni
essive korkkaamattomanani korkkaamattominani
translative korkkaamattomakseni korkkaamattomikseni
abessive korkkaamattomattani korkkaamattomittani
instructive — —
comitative — korkkaamattomineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative korkkaamattomasi korkkaamattomasi
accusative nom. korkkaamattomasi korkkaamattomasi
gen. korkkaamattomasi
genitive korkkaamattomasi korkkaamattomiesi
korkkaamatontesirare
partitive korkkaamatontasi korkkaamattomiasi
inessive korkkaamattomassasi korkkaamattomissasi
elative korkkaamattomastasi korkkaamattomistasi
illative korkkaamattomaasi korkkaamattomiisi
adessive korkkaamattomallasi korkkaamattomillasi
ablative korkkaamattomaltasi korkkaamattomiltasi
allative korkkaamattomallesi korkkaamattomillesi
essive korkkaamattomanasi korkkaamattominasi
translative korkkaamattomaksesi korkkaamattomiksesi
abessive korkkaamattomattasi korkkaamattomittasi
instructive — —
comitative — korkkaamattominesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative korkkaamattomamme korkkaamattomamme
accusative nom. korkkaamattomamme korkkaamattomamme
gen. korkkaamattomamme
genitive korkkaamattomamme korkkaamattomiemme
korkkaamatontemmerare
partitive korkkaamatontamme korkkaamattomiamme
inessive korkkaamattomassamme korkkaamattomissamme
elative korkkaamattomastamme korkkaamattomistamme
illative korkkaamattomaamme korkkaamattomiimme
adessive korkkaamattomallamme korkkaamattomillamme
ablative korkkaamattomaltamme korkkaamattomiltamme
allative korkkaamattomallemme korkkaamattomillemme
essive korkkaamattomanamme korkkaamattominamme
translative korkkaamattomaksemme korkkaamattomiksemme
abessive korkkaamattomattamme korkkaamattomittamme
instructive — —
comitative — korkkaamattominemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative korkkaamattomanne korkkaamattomanne
accusative nom. korkkaamattomanne korkkaamattomanne
gen. korkkaamattomanne
genitive korkkaamattomanne korkkaamattomienne
korkkaamatontennerare
partitive korkkaamatontanne korkkaamattomianne
inessive korkkaamattomassanne korkkaamattomissanne
elative korkkaamattomastanne korkkaamattomistanne
illative korkkaamattomaanne korkkaamattomiinne
adessive korkkaamattomallanne korkkaamattomillanne
ablative korkkaamattomaltanne korkkaamattomiltanne
allative korkkaamattomallenne korkkaamattomillenne
essive korkkaamattomananne korkkaamattominanne
translative korkkaamattomaksenne korkkaamattomiksenne
abessive korkkaamattomattanne korkkaamattomittanne
instructive — —
comitative — korkkaamattominenne
third-person possessor
singular plural
nominative korkkaamattomansa korkkaamattomansa
accusative nom. korkkaamattomansa korkkaamattomansa
gen. korkkaamattomansa
genitive korkkaamattomansa korkkaamattomiensa
korkkaamatontensarare
partitive korkkaamatontaan
korkkaamatontansa		 korkkaamattomiaan
korkkaamattomiansa
inessive korkkaamattomassaan
korkkaamattomassansa		 korkkaamattomissaan
korkkaamattomissansa
elative korkkaamattomastaan
korkkaamattomastansa		 korkkaamattomistaan
korkkaamattomistansa
illative korkkaamattomaansa korkkaamattomiinsa
adessive korkkaamattomallaan
korkkaamattomallansa		 korkkaamattomillaan
korkkaamattomillansa
ablative korkkaamattomaltaan
korkkaamattomaltansa		 korkkaamattomiltaan
korkkaamattomiltansa
allative korkkaamattomalleen
korkkaamattomallensa		 korkkaamattomilleen
korkkaamattomillensa
essive korkkaamattomanaan
korkkaamattomanansa		 korkkaamattominaan
korkkaamattominansa
translative korkkaamattomakseen
korkkaamattomaksensa		 korkkaamattomikseen
korkkaamattomiksensa
abessive korkkaamattomattaan
korkkaamattomattansa		 korkkaamattomittaan
korkkaamattomittansa
instructive — —
comitative — korkkaamattomineen
korkkaamattominensa

Participle

korkkaamaton

  1. negative participle of korkata

Further reading
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.