kusilain
Ingrian
Etymology
From Proto-Finnic *kuci-. Cognates include Finnish kusiainen (dialectally kusilainen) and Estonian kusilane.
Pronunciation
- (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkusilɑi̯ne/, [ˈkus̠iɫəi̯n]
- (Soikkola) IPA(key): /ˈkusilɑi̯n/, [ˈkuʒ̥iɫɑi̯n]
- Rhymes: -usilɑi̯n
- Hyphenation: ku‧si‧lain
Declension
Declension of kusilain (type 1/kärpäin, no gradation) | ||
---|---|---|
singular | plural | |
nominative | kusilain | kusilaiset |
genitive | kusilaisen | kusilaisiin |
partitive | kusilaista, kusilaist | kusilaisia |
illative | kusilaisee | kusilaisii |
inessive | kusilaisees | kusilaisiis |
elative | kusilaisest | kusilaisist |
allative | kusilaiselle | kusilaisille |
adessive | kusilaiseel | kusilaisiil |
ablative | kusilaiselt | kusilaisilt |
translative | kusilaiseks | kusilaisiks |
essive | kusilaisenna, kusilaiseen | kusilaisinna, kusilaisiin |
exessive1) | kusilaisent | kusilaisint |
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive. |
References
- Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 223
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.