kusilain

Ingrian

Etymology

From Proto-Finnic *kuci-. Cognates include Finnish kusiainen (dialectally kusilainen) and Estonian kusilane.

Pronunciation

  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈkusilɑi̯ne/, [ˈkus̠iɫəi̯n]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈkusilɑi̯n/, [ˈkuʒ̥iɫɑi̯n]
  • Rhymes: -usilɑi̯n
  • Hyphenation: ku‧si‧lain

Noun

kusilain

  1. (rare) Synonym of muurahain

Declension

Declension of kusilain (type 1/kärpäin, no gradation)
singular plural
nominative kusilain kusilaiset
genitive kusilaisen kusilaisiin
partitive kusilaista, kusilaist kusilaisia
illative kusilaisee kusilaisii
inessive kusilaisees kusilaisiis
elative kusilaisest kusilaisist
allative kusilaiselle kusilaisille
adessive kusilaiseel kusilaisiil
ablative kusilaiselt kusilaisilt
translative kusilaiseks kusilaisiks
essive kusilaisenna, kusilaiseen kusilaisinna, kusilaisiin
exessive1) kusilaisent kusilaisint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 223
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.